Sisäilman kemialliset analyysit

Joskus sisäilmaongelman syyn selvittämiseksi tarvitaan tietoa sisäilmassa olevista kaasumaisista kemiallisista yhdisteistä. Epäilyn voi herättää esimerkiksi poikkeuksellinen sisäilman haju tai on syytä epäillä tiettyjä rakenteita tai materiaaleja hajun lähteiksi. Kemialliset yhdisteet voivat siis olla peräisin rakennusmateriaaleista, mutta myös tilan käyttäjistä tai toiminnoista. Joskus hajun lähde voi olla rakennuksen ulkopuolella. Kemiallisia yhdisteitä voidaan tutkia joko suoraan sisäilmasta tai materiaaleista.

VOC-analyysillä mitataan sisäilman haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC, volatile organic compounds). Asumisterveysasetuksen mukaan haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä tarkoitetaan sellaisia orgaanisia yhdisteitä, joiden kiehumispiste on 50-260 °C. VOC-mittaus voidaan tehdä ilmanäytteestä, pinnalta esimerkiksi muovimaton päältä ns. FLEC-menetelmällä tai suoraan materiaalinäytteestä.

Kloorianisolit ovat mikrobien tuottamia VOC -yhdisteitä. Niitä syntyy, kun mikrobit hajottavat kloorifenoleilla kyllästettyä puumateriaalia. Tämä havaitaan yleensä ns. mummon mökin hajuna.

Formaldehydiä käytetään laajasti sekä teollisuudessa että kuluttajatuotteissa. Yleisin formaldehydin lähde sisäilmassa on tietyt lastulevylaadut.

Analyysit tehdään kaasukromatografilla, jossa on massaselektiivinen detektori (MSD). Kaikki näytteessä esiintyvät yhdisteet pyritään tunnistamaan. Kaikki VOC-analyysimme ovat akkreditoituja ja sisäilman VOC-mittauksella on myös Ruokaviraston hyväksyntä.

VOC-analyysit

VOC-analyysi sisäilmanäytteestä

Sisäilman VOC-analyysillä selvitetään sisäilmassa esiintyvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (volatile organic compounds, VOC) kokonaispitoisuus eli TVOC ja tärkeimmät yksittäiset yhdisteet ja niiden pitoisuudet. TVOC määritellään C6-C16 (heksaani-heksadekaani) välillä olevien yhdisteiden kokonaispitoisuudeksi.

VOC-näytteitä otetaan yleensä silloin, kun tilassa on havaittavissa tavanomaisesta poikkeavaa hajua, tai kun tilassa on rakenteita tai materiaaleja, joiden voidaan epäillä sisältävän haitallisia yhdisteitä. Esimerkiksi VOC-analyysissä näkyvä 2-etyyli-1-heksanolin pitoisuus, joka ylittää 10 µg/m3, tai C9-alkoholit antavat viitteen kostean lattiarakenteen päälle asennetusta muovimatosta. (Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, osa III). Lue lisää VOC-analyysin tulosten tulkinnasta.

Tilaa tarvittavat näytteenottovälineet
Näytteenotto-ohjeet ja -lomakkeet

VOC-analyysi materiaalinäytteestä

Suoraan materiaalista tehtävän emissiomittauksen (VOC materiaalinäytteestä, bulk-VOC) avulla tutkitaan rakenteesta emittoituvia kemiallisia yhdisteitä. Yleensä näytteeseen tulee mukaan pintamateriaalin lisäksi liimaa, tasoitetta ja pohjustusainetta, ja saatu analyysitulos kuvaakin näiden kaikkien materiaalien yhteisemissiota. Eri näytteissä on aina erilaisessa suhteessa liimaa, tasoitetta, pohjustusainetta tai muita komponentteja, lisäksi rakenteesta irrotettu näyte sisältää uusia leikkauspintoja. Näin ollen on muistettava, että menetelmä ei ole kvantitatiivinen, vaan kertoo mitä yhdisteitä ja missä keskinäisissä suhteissa niitä emittoituu kyseisestä näytteestä käytetyissä olosuhteissa.

Menetelmää voidaan käyttää osana kokonaisselvitystä ja kartoittavana menetelmänä esimerkiksi arvioitaessa emissioiden määrää ja eroja kosteusvaurio- ja vertailualueilla. Materiaalinäytteestä saadaan esiin myös materiaalin alapinnalla olevia huonosti haihtuvia yhdisteitä (Keinänen, 2013).

Lue lisää materiaalinäytteen VOC-analyysin tulosten tulkinnasta täältä.
Näytteenotto-ohjeet ja -lomakkeet

VOC-analyysi FLEC-näytteestä

FLEC eli Field and Laboratory Emission Cell -mittausta voidaan käyttää päästölähteiden paikantamiseen. FLEC-menetelmällä VOC-näyte kerätään suoraan rakennepinnalta ja sen avulla voidaan määrittää mitattavan pinnan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden emissiot. Yleisin sovelluskohde on muovimatto, jossa epäillään olevan liiallisen kosteuden aiheuttama ongelma. Esimerkiksi jos muovimatto on laitettu liian kostean betonin päälle, muovimatto ja sen alla olevat liima- tasote- ym. aineet reagoivat veden kanssa ja tuottavat sisäilmaan haihtuvia orgaanisia yhdisteitä.

Tilaa tarvittavat näytteenottovälineet
Näytteenotto-ohjeet ja -lomakkeet

Kysymyksiä kemiallisista analyyseistä? Ota yhteyttä

Jani Mäkelä

Kemisti

Vastuualueet: asumisterveyskemia, asumisterveyskemiaan liittyvä konsultointi, tutkimus- ja kehitystyö
FM

050 560 2975
jani.makela(at)mikrobioni.fi

Tilaa tästä

Kloorianisolit

Erityisesti vanhoissa taloissa saatetaan joskus havaita tunkkaista hajua, jota usein kutsutaan ns. mummon mökin hajuksi. Tämä haju tarttuu vaatteisiin, hiuksiin ja irtaimistoon.

Kloorianisolit ovat mikrobien tuottamia VOC -yhdisteitä. Niitä syntyy, kun mikrobit hajottavat kloorifenoleilla kyllästettyä puumateriaalia. Kloorifenoleita on käytetty pääosin 1930- 1980-luvuilla estämään puun lahoamista, sinistymistä ja homeen muodostumista. Kloorianisolien löytyminen sisäilmasta ei välttämättä indikoi vakavia kosteus- tai homeongelmia rakennuksessa. Kloorianisolien hajukynnys on hyvin matala ja siksi jo pienetkin pitoisuudet havaitaan tunkkaisena hajuna. Nykytiedon mukaan kloorianisolit eivät aiheuta terveyshaittaa havaittuina pitoisuuksina vaan haju on vain epämiellyttävä.

Näyte kloorianisolien määrittämiseksi sisäilmasta otetaan vastaavasti kuin ilmanäyte VOC-analyysiin. Analyysi tehdään kaasukromatografilla, jossa on massaselektiivinen detektori (MSD). Näytteestä tunnistetaan 10 kpl yleisimpiä kloorianisoleja. Kloorianisolien pitoisuuksille sisäilmassa ei ole toimenpiderajoja tai viitearvoja. Analyysin tulos voidaan ajatella poissulkevana; mikäli ilmanäytteessä havaitaan kloorianisoleja, tunkkainen haju johtuu todennäköisesti niistä, eikä välttämättä homeesta.

Sisäilmaongelmien selvittäminen kannattaa kuitenkin aina perustaa rakennustekniseen tutkimukseen, ei pelkkiin sisäilmanäytteisiin.

Näytteenotto-ohjeet ja lomakkeet
Tilaa soittamalla laboratorioon 050 434 5271 tai laittamalla sähköpostia laboratorio(at)mikrobioni.fi.

Lisätietoa kloorianisoleista myös Analyysien ääreltä- webinaarisarjassa. Katso jakso täältä.

Formaldehydi

Formaldehydianalyysillä saadaan selville sisäilman formaldehydipitoisuus. Yleisin formaldehydin lähde sisäilmassa ovat tietyt vanhemmat lastulevylaadut. Formaldehydiä sisältäviä liimahartseja käytetään vaneri-, kuitulevy- ja lastulevyteollisuudessa. Formaldehydiä käytetään myös yleisesti kuluttajatuotteissa kuten pesuaineissa, kosmetiikassa, hygieniatuotteissa, ilmanraikastimissa ja desinfiointiaineissa. Formaldehydin lähteitä sisäilmassa voivat olla myös happokovetteiset lakat maalit, pinnoitteet, huonekalut, rakennusmateriaalit, itsesiliävät tekstiilit ja kokolattiamatot.

Koska formaldehydiä käytetään suhteellisen laajasti, sitä saattaa esiintyä pieninä pitoisuuksina myös asuinhuoneistoissa ja toimistojen sisäilmassa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 545/2015 (ns. asumisterveysasetus) on annettu, että formaldehydin sisäilman vuosikeskiarvo ei saa ylittää 50 µg/m3 ja lyhyen ajan keskiarvopitoisuus 30 minuutin mittauksen aikana ei saa ylittää 100 µg/m3.

Menetelmän määritysraja on < 0,1 µg/näyte, joka vastaa 100 litran näytteellä määritysrajaa < 1,0 µg/m3. Sisäilmanäyte otetaan ns. DNPH-patruunaan (SepPak) pumpun avulla. Laboratoriossa formaldehydi uutetaan patruunasta ja analysoidaan GC/MS-tekniikalla. Formaldehydianalyysin näytteenottoaika on noin 60 min.

Varaa näytteenottopatruuna ja pumppu soittamalla 050 471 8115 tai sähköpostitse laboratorio@mikrobioni.fi.